Sukkaa pukkaa

Syksy on aina sellaista aikaa, että tulee enemmänkin istuskeltua sisätiloissa. Silloin onkin hyvä aika kaivaa sukkapuikot esille ja käyttää näin sekin aika hyödyksi. Lankoja löytyy niin ihanissa väreissä, että on ihan valinnanvaikeus lankaostoksilla. Ostan yleensä kolmea eri väriä ja näin ollen niistä tulee kolmet noin 37-38 kokoa olevat sukat. Novita 7 Veljestä Simeoni lankakerässä on vain 100 g lankaa, joten juuri ja juuri saa kolmesta kerästä kolmet erivärisin terin olevat sukat.Kävin viime viikonloppuna Kööpenhaminassa tervehtimässä tyttäreni perhettä ja sinne tuliaisiksi kudoin ”äiti-lapsi -sukat”.Novita lankakerän vyötteessä on sukkien kutomisohje ja netistäkin löytyy paljon ohjeita, joten tämä ajanvietehomma onnistuu kyllä keneltä tahansa. Teen sukkiin helpon koristeraidan, joka antaakin sukalle vähän erilaisemman ilmeen.Itse olen jo niin monet sukat tässä kutonut, että homma onnistuu jo ilman ohjettakin.Mites siellä ruutujen takana; pukkaako sukkaa?

Ajanvietepuuhaa

Innostuin kaivamaan sukkapuikot esille muutama viikko sitten. Sen seurauksena pari ystävääni ja tyttäreni saivat ystävänpäivälahjaksi omin kätöseni kutomani villasukat.Olen usein ihaillut facebookin kirpputorilla myynnissä olevia pitkävartisia kirjavia sukkia ja ajatellut, että en taitaisi noin monellla langalla osata sukkia kutoa.No eihän se loppujen lopuksi ollutkaan yhtään vaikeaa kun tekee kuvioita, joissa langan väri vaihtuu vuorosilmukoin.Ensimmäiseksi kudoin nämä iloisen keltaisen värittämät sukat, joissa vielä vähän yksinkertaisempi kuvio.Ne lähtivät ystävälleni Lappeenrantaan.Kutominen on tosi kivaa ajanvietettä ja helpot kuviot onnistuvat jopa telkkua katsellessa.Neljännet sukat ovat tulollaan ja ne ajattelin kutoa ihan itselleni.

Yhteinen käsityöprojekti 93 v äitini kanssa

Minun 93 vuotiais äitini on vielä aika supermuori.  Hän on aina ollut todella taitava tekemään käsitöitä, mutta nivelrikkoiset kädet ja kaikki muut iän mukaanaan tuomat hidasteet ovat tietenkin vaikuttaneet huomattavasti kaikkeen ja käsityötkin ovat jääneet pikkuhiljaa kokonaan käsistä pois. Huomasin kuitenkin, kuinka hän piti kovasti kun sai viime keväänä osallistua veljeni ystäviensä kanssa tekemän peittolahjan kutomiseen. Niinpä ajattelin kysyä vieläkö hän jaksaisi muutaman peittopalan tekaista, niin saataisiin meidän tyttären tytölle vaunupeitto täällä mummolassa oleviin mustiin vaunuihin.Niinpä kävimme yhdessä ostamassa langat ja eipä siinä mennyt kuin reilu pari viikkoa kun äitini oli palaset kutonut. Niin siistiä jälkeä, vaikka näkökään ei enää ihan parasta A luokkaa ole. Minä sitten ompelin palaset yhteen ja virkkasin reunaan pitsikerroksen.Toiselle puolelle ompelin iloisen värisestä trikookankaasta vähän pehmeämmän puolen, jotta peitto ei kutita pienen ihoa.Hieno peitto siitä tuli ja olen kyllä niin ylpeä äidistäni. Ei monella vauvalla liene 93 vuotiaan isomummon kutomaa peittoa♥Ensi viikolla peitto vaunuineen tuleekin käyttöön, kun he saapuvat tänne mummolaan♥

Pienen pieniä neuleita

Vietimme kivan viikonlopun koko perheen voimalla Helsingissä. Molemmat poikammehan asuvat siellä ja tyttäreni tuli sinne myös perheensä kera viikonloppua viettämää. Tyttärellä oli ohjelmassa ystävättärensä polttarit ja pojat sekä tyttäreni avomies kävivät katsomassa jääkiekkoa ja me isovanhemmat pääsimme ihaniin vauvanhoitohommiin♥ Tuliaisiksi vein pikkuiselle iloisen värisen toppahaalarin, jonka kaveriksi kudoin Novitan 7 veljestä langasta kirkkaan keltaiset sukat, lapaset ja pipon.Villalankapipo ei varmaan tunnu kivalta pienen ihoa vasten, joten ostin siihen valkoisen aluslakin seuraksi. Sen avulla pipo varmaan pysyy paremmin päässäkin.Neuleet kudoin Novitan sivuilta löytämäni ohjeen mukaan. Tosin eri langalla vähän silmukoita vähentäen. Sukkiin ja lapasiin kudoin resorin keskelle pienen pätkän sileää neuletta, joka mielestäni tekee niistä kivemman näköiset.

Fleeceviltit jättipuikoilla päiväpeitoksi

[mittaustagi]Pitihän se minunkin kokeilla monessa blogissa näkemääni jättipeiton kutomista. Tein peitosta sen verran kookkaamman, jotta sitä voi pitää näin jättipäiväpeittona.OLYMPUS DIGITAL CAMERAKokeilin peittoa myös sohvanreunalle ja kyllähän sitä siinäkin voi pitää. Siihen onkin mukava kääriytyä joulunpyhinä mutustelemaan suklaata 😉OLYMPUS DIGITAL CAMERAValmis päiväpeitto on kooltaan noin 140×240. Siihen meni 18 pientä fleecepeittoa. OLYMPUS DIGITAL CAMERAOstamani peitot olivat raidallisia, joka helpotti leikkaamista. OLYMPUS DIGITAL CAMERALeikkasin suikaleet noin 6 cm leveäksi. Ensin leikataan viltin toiselta puolelta 12 cm leveitä suikaleita ja sitten toiselta puolelta niiden välistä. Lopuksi vielä pyöristin reunat.OLYMPUS DIGITAL CAMERASitten suikaleet venytellään niin, että niistä tulee pyöreähköä kudetta.OLYMPUS DIGITAL CAMERASitten kude rullalle.OLYMPUS DIGITAL CAMERAPuikkoina käytin verhokaupasta hakemiani pahvirullia, joille loin 40 silmukkaa.OLYMPUS DIGITAL CAMERASitten vaan kutomaan. Aikaa yhden viltin leikkaamiseen kuteeksi meni noin 10 minuuttia. Yhden rullan kutomiseen meni noin tunti ja sillä tuli noin 5 kerrosta. Parhaiten noin isojen puikkojen pyörittäminen sujui meidän vuoteessa, jossa muutama ilta tuli telkkua katsellen silmukoita siirreltyä putkelta toiselle. Peitto valmistui noin 21 tunnissa. OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Virkkuukoukkuhommia

Olohuoneen uuden kalustejärjestyksen myötä divaanin eteen jäi tyhjä paikka, joka kaipasi mattoa eteensä. Niinpä kaivoin jälleen virkkuukoukun ja jo marraskuussa hankkimani ontelokuteet esille ja virkkasin siihen valkoisen maton. Kolmena iltana istuin tiiviisti koukku kädessä ja valmista tuli!

Samalla näette millainen näkymä meillä on nyt keittiön suunnasta olohuoneeseen päin. Sohva on siirtynyt huoneen keskelle ja divaani on nyt olohuoneen vastakkaisessa nurkassa.

Maton virkkasin Kangasaitan  Juhannusruusu-maton ohjeen mukaan jatkaen kerroksia niin, että halkaisijaksi tuli noin 140 cm. Lisäsin vielä vähän reikiä noihin sakaroihin; näin siitä tuli keveämmän näköinen. Aikaisemmin ystävälleni virkkaamaani 130 cm halkaisijan mattoon tein ohjeen mukaisen pitsireunuksen. Tästä omasta matosta halusin pikkaisen pelkistetymmän, joten virkkasin viimeisen kerroksen pelkkiä pylväitä. Kudetta meni aika tarkkaan kolmisen kiloa.

Ihan pakko vielä lisätä muistoksi tänne pari kuvaa meidän takapihalta; taitaa mennä vielä joku viikko ennenkuin pääsee haravan kanssa kevättöihin 😉

Lunta on vielä paikoin lähes metrin verran! Sen verran on kuitenkin autotallin edessä päivää paistateltu, että meidän pieni kalusteryhmä kannettiin jo muutama päivä sitten paikoilleen. Siellä se pilkistää lumikinoksen takaa 🙂

Etelessä taitaa jo kohta päästä nurmikkoa leikkaamaan, vai kuinka?

Mustasukkainen ;)

Nyt on sitten minullakin omatekemät sukat. Pitihän ne itsellekin kutoa, kun kaikille muillekin ne joululahjaksi väkersin.

Ensin ajattelin, etten vähään aikaan kyllä sukkapuikkoja käteeni ota, kun niitä tuli 13 paria ennen joulua reilussa kuukaudessa valmistettua 😀

Mutta kun joulu meni, niin sitä vain kaipasi taas käsiinsä jotain näperreltävää ja ne puikot oli siinä lähellä 🙂
Mustaa lankaakin oli jäänyt, joten palmikkosukat päätin itsellenikin tekaista.

Ruseteilla varustettuna, tietysti 😉

Palmikkosukat

Yhdet joululahjaksi tekemäni sukat ovat vielä esittelemättä. Nämä sukat tein vähän ohuemmasta langasta. Etsin netistä kovasti yksinkertaisten palmikkosukkien ohjetta, mutta en sellaista löytänyt. Piti sitten itse miettiä miten palmikot saisi tasaisesti kulkemaan pitkin sukan vartta ja sitten jatkumaan teräosassa niin, että pohja olisi sileää neuletta ja jalkapöydän päällä kulkisi muutama palmikko tasaisesti.

 Kun naisen sukassa on 48 silmukkaa, niin sehän onnistuikin sitten mainiosti neljän silmukan palmikoilla ja jokaisen palmikon väliin kudoin kaksi nureaa silmukkaa. Näin myös jalkapöydän päälle muodostui symmetrinen neljän palmikon palmikkorivi ja jalkapohjaan jäi tasainen neule, niinikään symmetrisesti 😉
Sukan alkuun kudoin 2 oikein, 2 nurin joustinneuletta n. 4 cm ja 2 cm:n kohdalle tein reikäkerroksen, johon pujotin satiininauhan.

Myös nämä sukat pakkasin Ikeasta ostamiini pikkulaatikoihin, niin että sukan varret rusetteineen jäivät kivasti laatikon aukaistessa näkyviin 🙂

Virkattu matto 130 cm

Käsityöinto jyllää täällä edelleen täysillä. Kaikennäköistä pientä ja nyt vähän suurempaakin on valmistunut; nimittäin 130 cm halkaisijaltaan oleva virkattu matto.
Tähän meidän lattialle se ei jäänyt, vaan virkkasin sen tuttavalleni. Yllättävän nopeasti tulee valmiiksi tällainen isompikin matto; kolmessa illassa se valmistui.
Tällä kertaa tilasin ontelokuteet suoraan kotiin. Päivin kudepuodin verkkokauppa löytyi googlettelemalla ja siellä olikin edulliset ontelokuteet; 9.80 euroa/kg. Värivalikoimakin siellä on tosi kattava. Tilasin vitivalkoista  Eko ontelokudetta (ohut) nro 51. Päivin Kudepuodilla on myös Facebook-sivut, jossa oli kuvia valmiista käsitöistä; kannattaa tykätä, sillä sinne tulee myös kaupan ajankohtaisia uutisia.
Mattoon meni yhteensä 3 kg kudetta. Tein alun samalla ohjeella kuin pienemmänkin maton, jatkoin vain virkkaamista samalla tyylillä, niin kauan, että sain mattoon suurinpiirtein 130 cm halkaisijan. Pikkuisen lisäsin tuonne loppusakariin reikäkuviota, niin että maton ilme olisi vähän keveämpi. Virkkuukoukun koko minulla oli numero 8.
Tilasin yhteensä 6 kg valkoista ontelokudetta, joten vielä on 3 kg valkoista jäljellä. Taidan näperrellä jossain vaiheessa itselleni samanlaisen kaunottaren….en tosin vielä tiedä sille paikkaa, mutta on se niin nätti 😉 Toisaalta olen miettinyt myös sitä, että virkkaisin samalla tyylillä pöytätabletteja. Ne voisivat näyttää tosi kivalta kattauksessa.

 

Ps. Ontelokudevyyhteet pitää kastella ennen työn aloittamista, niin ettei matto sitten kutistu enää pesussa.
Kudevyyhtien kuivuminen kestää monta päivää huoneenlämmössä. Itse kuivasin kudevyyhdit kuivausrummussa, joten pääsin aika nopeasti aloittamaan virkkaamisen kastelun jälkeen.

Viikon käsityö

Edelleenkin kaikki vapaa-aikani kuluu tätä nykyä puikkojen tai virkkuukoukun kilinässä.
Mukavaa puuhaa ja samalla voi kuunnella hyvää musiikkia tai katsella telkkaria.
Tänä vuonna meidän joulupukin kontti tulee sisältämään paljon itse tehtyjä lahjoja 😉
Huomasin, että pipo ei ole ihan joka takin kanssa sopiva asuste, joten sain päähäni kokeilla baskerin kutomista.
Ohjeen löytäminen paksummalle langalle olikin sitten aika haastavaa, joten tein baskerin omalla ohjeella 🙂
Vähän mukailin tästä linkistä löytynyttä ohjetta.
Kokeilin ensin tekemäni kaulurin avulla paljonko lähtösilmukoita tarvitaan ja aloin kutoa ja purkaa ja kutoa ja purkaa…..
….mutta kyllä siitä lopulta ihan baskerin näköinen tuli 🙂
Lankana käytin Halpa-Hallista ostamaani Novitan Jenikaa.
Tarjouksessa kympillä neljä kerää, joka hyvin riittää baskeriin ja kauluriin.
Aloitin 56 silmukalla ja kudoin noin 4 cm joustinta puikoilla nro 7.
Joustimen kudoin paljon ohuemmalla pyöröpuikolla, niin että siitä tulee napakka.
Kudoin pari kerrosta seuraavasti:
*6 oikein, 2 nurin, 4 oikein 2 nurin* ja tätä settiä yhteensä neljä kertaa, niin että baskeriin tulee neljä palmikkoa. Palmikkokiepsautus tehdään joka 8. kerroksen jälkeen eli 8 kerroksen palmikoita, voi tehdä tiuhempaankin jos haluaa.
Aloin leventämään yhden silmukan jokaisella kerroksella 4 oikein -silmukan molemmin puolin, niin että
 jokaisella kerroksella lisätään yhteensä 8 silmukkaa.
Lisäsin yhteensä 8 kertaa, niin että nurealla kudotulla kohdalla oli yhteensä 10 silmukkaa.
Tämän jälkeen kudoin noin 4 cm suoraa ilman levennyksiä.
Sitten aletaan kaventamaan lisättyjä silmukoita samalla periaatteella eli jokaisen 4 oikein silmukan molemmin puolin kavennetaan silmukka eli kahdeksan silmukkaa lähtee joka kavennuskerroksella.
Kavennuskerrosten väliin kudotaan pari kerrosta ilman kavennuksia 2 kertaa ja sitten lopuksi yhden kerroksen välein kavennuskerros.
Näin jatketaan niin kauan, että jäljellä on 4 silmukkaa. 
Nämä vedetään yhteen ja baskeri on valmis!