Tänään vietimme upean aurinkoisen päivän Ruotsin puolella noin 60 kilometrin päässä Torniosta sijaitsevalla hienolla Luppiovaaran näköalapaikalla.
Veljeni vaimoineen pyysi meitä mukaan piknikille tuonne upeisiin maisemiin. Itse en ollut ennen tästä hienosta paikasta kuullutkaan.Paikalla on myös näköalaravintola Utblick, jonka pihaan tie Luppiovaaralle johtaa. Perille vie hyvä tie ja pihalla on tilaa parkkeerata auto ja lähteä kulkemaan kohti kivistä vaaraa. Ravintolan ruokatarjoilua näytettiin kovasti kehuttavan, joten täytynee ensikerralla jättää eväät kotiin ja testata myös ravintolan tarjoilut. Tällä kertaa meillä oli kuitenkin veljeni vaimon loihtimat herkut mukana. Kävelimme pitkin kivilohkareita kohti Luppiovaaran vajaan 200 metrin huippua.
Levitimme huovan kivitasanteelle ja aivan ensimmäiseksi nautimme maljat raikasta kuohuvaa.
Aurinko paistoi korkealta ja pilviä oli vain taivaanrannalla. Kuvissa näkyvä joki on Tornionjoki ja sen toisella rannalla näkyy Suomen puolen vaarat; mm. Aavasaksan vaara.Levittelimme retkihuovalle makoisat eväämme; fetasalaattia, lämminsavulohta, kananmunia ja valmiiksi tehdyt avokado-lohi -leivät. Kylläpä maistui retkieväät makoisalle.
Jälkkäriksi saimme Dajm-kakku -kahvit.
Vaaralla on myös paikoin nuotiopaikkoja.
Luppiovaaraa tarkemmin tutkien voi löytää bunkkereita, joihin voisi myös kurkistaa sisään. Me emme tällä kertaa niissä käyneet, joten jäi ensikertaankin jotain jännää koettavaa. Paikoin reitillä on myös puuportaita, joten vaaran laelle kapuaminen on erittäin helppoa.
Iloiset retkeläiset kiittävät piknik-kutsusta ja makoisista tarjoiluista.
Upea historian havinaa sisältävä turistikeskus, jossa voit tehdä vaikka ja mitä kivaa 🙂 Saimme Lounais-Lapin sisustusbloggaaja-porukalla mahdollisuuden viettää siellä eilinen torstai-ilta ja tutustua paikan historiaan ja aktiviteetteihin. Ihan hävettää sanoa, että tämä oli minulle ensimmäinen kerta tässä mielenkiintoisessa paikassa. Voin kyllä varmuudella sanoa, ettei todellakaan viimeinen, niin upea kokemus meille tarjottiin! Aloitimme illan kokoontumalla Kukkolaforsenin päärakennukseen, jossa sijaitsee paikan vastaanottotiski ja ravintola. Meidät otti iloisesti vastaan Kukkolaforsenin myynnistä ja markkinoinnista vastaava Johanna Salmi.
Katselimme porukkaa odotellessa ympärillemme ja bloggaajien kamerat alkoivat kilvan räpsyä. Ravintolan kaikilla seinillä on isot ikkunat, joista avautuu upea näkymä Kukkolankoskelle. 
Kukkolaforsenin pääteemat liittyvät suurelta osin kalastamiseen ja nimenomaan siian lippoamiseen, josta jo ravintolan seinämaalauskin kertoo hieman tätä tarinaa.
Porukan oltua kasassa siirryimme päärakennuksesta kaunista sinistä hetkeä ihaillen ja lumista rantapolkua taivaltaen kohti ensimmäistä tutustumis kohdettamme siianpaistokotaa. Matkan varrella meitä tervehti jättikokoinen raudasta rakennettu ”lippoaja”. Yksi paikan monista tarjolla olevista aktiviteeteista onkin kokeilla tuota mielenkiintoista kalastustapaa; 
Matkamme kulki vanhan kalastajakylän läpi, jossa vieri vieressä oli pieniä vanhoja kalavajoja, 
Yhdessä vajassa oli iso torni, jonka katolla suuri kello. Kello, joka edelleen oli toimiva, kertoi aikanaan kalastajille, milloin kalastus oli joka päivä määrä lopettaa.
Vajojen lomassa oli ensimmäinen kokoontumispaikkamme; vuonna 1789 rakennettu siianpaistokota, jossa meidät otti vastaan Kukkolaforsenin perustajien tytär Johanna Spolander. Hän pyörittää nykyään paikkaa veljensä kanssa. Johanna oli lämmittänyt meille kodan tulilla kuumaa glögiä suurella kuparipannulla.
Glögit saimme nauttia tunnelmaan kuuluvista puukupeista eli kuksista.
Kodan tulilla Johanna valmisti meille muurikan lämmössä aivan ihania kerrosleipiä. Leipänä oli paikallista puolukkaleipää, jonka välissä suussasulavaa juustoa ja häränfilettä.
Aika selvästi paistaa tyytyväisyys ja nautinto bloggareiden kasvoilta 😉
Kotatulien loimussa kuuntelimme Johannan kertomaa mielenkiintoista Kukkolaforsenin historiaa.
Saimme mm. kuulla, kuinka ennen vanhaan kalastajat kerääntyivät kotaan työpäivän jälkeen ruokailemaan ja lepäämään kodan lämmössä. Kodan pitkillä penkeillä oli säännöllisin välimatkoin hirrenpätkä, johon väsyneet kalastajat painoivat päänsä ja oikaisivat raskaan päivän jälkeen pieneen lepohetkeen. Kukkolaforsenilla on mahdollisuus kokea tuo kalastajien ruokailu- ja lepohetki varaamalla pienelle ryhmälle (4-20 henkilöä) 
Kodasta siirryimme kohti saunaa ja saunatupaa. Saunatuvassa oli kivasti kerrottu saunomisen historiaa erilaisin tavoin. Siellä oli mm. pienoismallin saunoja, joiden rinnalla oli pienoismallia kuvaavat tarinat. 
”Jos ei sauna, viina ja terva auta, se on kuolemaksi” 😀
Sitten pääsimmekin itse asiaan eli saunaan! Ilta jatkui mm. saunajoogan parissa. Johanna veti meille todella rentouttavan jooga-session suuren hirsisaunan lämmössä.
Joogan jälkeen saimme eteemme jalkakylvyt, joissa väsyneet jalat saivat ihanan hoidon.
Jalkakylpyyn saimme valita koivusuolaa tai tervasuolaa. Saimme myös pienet kuorinta-ainetta sisältävät ”muffinsit”, josta levitimme tummaa, rakeista mm. kahvinporoja sisältää massaa pitkin kasvoja ja vartaloa. Käsittelyn jälkeen hieroimme vielä erilaisia öljyjä jalkoihimme. Täydellisen rentouttava saunailta, joka myös kuuluu paikalla tarjolla oleviin aktiviteetteihin. 
Saunomisen yhteydessä oli mahdollisuus myös pulahtaa saunan vieressä olevaan kuumaan paljuun ja kyllä sinne muutama tytöistä pulahtikin. Sen minä jätin väliin.
Eipä olisi ilta maukkaammin voinut päättyä, kun jäimme takkahuoneeseen porisemaan ja nauttimaan pöydän antimista. Jokainen löysi pöydästä paikkansa kivan yllätyksen eli nimikoidun lahjapussin ääreltä.
Kyllä tänne paikkaan on nopeasti päästävä uudestaan ja ajattelinkin seuraavaksi kokeilla vaikka perheen kera 
Kesällä paikka on varmasti vieläkin upeampi! Yksi mielenkiintoinen mahdollisuus on ruokailla kosken päällä; 
Suurkiitokset Kukkolaforsenin Johanna Salmelle ja Johanna Spolanderille kun saimme viettää niin ihanan ja ikimuistoisen illan luonanne ♥
Lomapuvustoa tosiaan kävin tässä läpi ja kuvailin suunnittelemiani asukokonaisuuksia 🙂 Matkalle ajattelin laittaa rennot siniset collegehousut, valkoinen t-paita ja sinivalkoinen bleiseri. Jalkaan mukavat tennarit ja vielä täältä kylmästä pohjoisesta lähtiessä huivikin sipaistaan kaulaan lämmittämään. 
Mekot ovat minusta kivoja kesäasuja ja niitä lähteekin mukaan useampi. Lontoon reissulta ostettu sininen hihaton pitsimekko ja mahdollisesti viileneviin iltoihin vielä valkoinen farkkutakki. Viime reissulla ei kyllä takkeja juurikaan tarvinnut, joten mukaan riittääkin tuo matka-asun jakku ja tämä valkoinen farkkutakki. Jalkineiksi lähtee mukaan muutamat ballerinat.
Neljätoista matkapäivää ja neljätoista asua 🙂 Mustavalkoinen hihaton mekko ja yhdet korkkaritkin iltamenoja varten.
…sinivalkoraitainen trikoomekko, jonka kanssa voi kaulaan kiepaista valkoisen neuleen.
Sininen trikoomekko, jonka kanssa sopii sinivalkoinen jakku ja siniset kävelykengät.
Yhden vähän juhlavammankin mekon ajattelin laukkuun pakata, tiedä sitten tuleeko tarvetta 😉 Niin ja vaikka Vegasissa niitä häitä vietetäänkin tiheään tahtiin, niin tämä ei valkoisesta ja pitsisestä ulkonäöstä huolimatta ainakaan häämekoksi ole tarkoitettu 😀 
Parit rennot cityshortsitkin ajattelin mukaan pakata ja niiden pariksi hihattomia vähän väljempiä paitoja; siniset valkoisen paidan kera…
…ja valkoiset mustan paidan kera.
Lyhyemmät siistit mustat shortsit keltaisen paidan kanssa vaikka shoppailureissulle.
Parit capritkin ajattelin mukaan ottaa, mikäli sää jossain vaiheessa vaatii vähän pitempiä lahkeita. Mustat….
….ja valkoiset.
Rennompia asuja vielä muutama mukaan; valkoiset shortsit ja musta t-paita…
…pellavashortsit ja pellavapaita….
…sekä vielä yksi rentoakin rennompi kotoiluasu.
Siinäpä onkin puvusto laukkuun pakkaamista vailla valmiina. Valuutat on vaihdettu ja passi kaivettu esille. Mikäli teillä on jotain matkavinkkejä Las Vegasiin, ottaisin niitä mielelläni vastaan 🙂 Postailen sitten taas mahdollisuuksien mukaan päivittäin matkakertomusta tänne blogiinkin. 
Sisustus ja Sepustus 