Melkein omatekemä

Kun meidän lapset olivat pieniä ompelin heille saumurilla tosi paljon kivoja collegevaatteita. Nyt vuosien päästä päätin kokeilla vieläkö ompelu onnistuisi. Päätin yrittää tehdä tyttären tyttärelle haalarin, jossa vetoketju olisi edessä sivulla. Kipaisin kirjastoon selailemaan käsityölehtiä ja kiva malli löytyikin Suuri Käsityö -lehdestä. Siitä sitten kangaskauppaan, josta valikoitui hauska koirakuvioinen collegekangas.Malli oli juuri sellainen mitä olin ajatellut.Piirsin kaavat….…ja leikkasin palat. Ompeluvaiheessa tuli kuitenkin ongelma; en ymmärtänytkään kirjallista ompeluohjetta ollenkaan. Haalarin kaulaosan sanallinen ohje ei minulle oikein auennut, joten päätin soittaa luotto-ompelijalleni ja kysyä paljonko maksaisi, jos hän hoitaisi homman loppuun.Selitettyäni ongelmani lupasi hän hoitaa homman loppuun 35 eurolla. Ei tarvinnut kauan miettiä, kun jo kiikutin palaset ompelijalle. En nimittäin halunnut edes kokeilla, jottei 25 euron kangashankinta menisi hukkaan. Vajaan viikon päästä sain noutaa valmiin haalarin ompelijalta ja itse säästyin suhteellisen pienellä rahalla vaivannäöstä. Suurkiitos torniolaiselle Ompelimo Karoliinalle taitavasta ompeluyöstä. Tyttären tytär sai haalarinsa postin kuljettamana Kööpenhaminaan ja oli kuulemma ollut mieleinen asu♥

Yhteinen käsityöprojekti 93 v äitini kanssa

Minun 93 vuotiais äitini on vielä aika supermuori.  Hän on aina ollut todella taitava tekemään käsitöitä, mutta nivelrikkoiset kädet ja kaikki muut iän mukaanaan tuomat hidasteet ovat tietenkin vaikuttaneet huomattavasti kaikkeen ja käsityötkin ovat jääneet pikkuhiljaa kokonaan käsistä pois. Huomasin kuitenkin, kuinka hän piti kovasti kun sai viime keväänä osallistua veljeni ystäviensä kanssa tekemän peittolahjan kutomiseen. Niinpä ajattelin kysyä vieläkö hän jaksaisi muutaman peittopalan tekaista, niin saataisiin meidän tyttären tytölle vaunupeitto täällä mummolassa oleviin mustiin vaunuihin.Niinpä kävimme yhdessä ostamassa langat ja eipä siinä mennyt kuin reilu pari viikkoa kun äitini oli palaset kutonut. Niin siistiä jälkeä, vaikka näkökään ei enää ihan parasta A luokkaa ole. Minä sitten ompelin palaset yhteen ja virkkasin reunaan pitsikerroksen.Toiselle puolelle ompelin iloisen värisestä trikookankaasta vähän pehmeämmän puolen, jotta peitto ei kutita pienen ihoa.Hieno peitto siitä tuli ja olen kyllä niin ylpeä äidistäni. Ei monella vauvalla liene 93 vuotiaan isomummon kutomaa peittoa♥Ensi viikolla peitto vaunuineen tuleekin käyttöön, kun he saapuvat tänne mummolaan♥